Enchanted Life

Oletko sinä aito?

Millainen on aito ihminen?

Oletko sinä aito? Mitä aitous sinulle tarkoittaa? Milloin olet aito? Millainen olet aidoimmillasi?

Olenko aito

Yksi yritykseni motoista on ”kohti aitoa itseä”. Olen tuon moton huolella valinnut, olen sen valinnut myös omaksi päämääräkseni, mutta lähiaikojen tapahtumat ovat saaneet minut pohtimaan aitouden merkitystä uudestaan. Mitä sillä tarkoitetaan?

Muutama viikko sitten sain silmilleni heitettynä syytöksen, jossa minua kritisoitiin siitä, etten ole aito, että olen joku pyhimys enkä tunne mitään. En tunnistanut syytöstä enkä kokenut sen kuvaavan itseäni, mutta jäin pohtimaan silloinkin, että mitä aitoudella oikeastaan tarkoitetaan.

Eikö ole aito, jos kaikki kivut eivät näy päälle päin? Eikö ole aito, jos mieluummin hymyilee muille kuin kertoo hankaluuksistaan ja ongelmistaan? Eikö ole aito, jollei kaada omaa pahaa oloaan ja suruaan muiden niskaan?

Onko aito silloin, jos kiukuttelee muille ilman syytä? Onko aito, jos piilottaa surunsa? Onko aito, jos raivoaa pidätyksettömästi muille?

Kävin myös toisen keskustelun, jossa iloista, räväkkää ja aikaansaapaa ihmistä sanottiin epäaidoksi. Ei kukaan voi aina olla niin reipas ja iloinen oli perusteluina. Miksi ei voi? Siksikö, että joku toinen ei ole?

Koetaanko suru ja epätoivo aitoudeksi ja iloisuus ja luottamus elämää kohtaan epäaidoksi?

Aitous ei ollutkaan niin yksinkertainen määritellä kuin olin ajatellut sen olevan.

 

Mitä aitous sitten tarkoittaa minun mielestäni?

Katsoin ensiksi oikein synonyymi sanakirjasta miten sana aito on siellä määritelty. Määritelminä oli mm. alkuperäinen, arvokkain, kopioimaton, luomu, luonnollinen, luonnonlapsi, oma itsensä, puhdas, rehti, teeskentelemätön, todellinen, vilpitön, virheetön, väärentämätön ja vielä yksi ja ainoa.

Mutta sanakirjasta sain vain lisää määritelmiä, jotka pitäisi määritellä. Niinpä lähestyn asiaa oman alkuperäisen ajatukseni kautta.

Aitous on kokemus, jota kannat syvällä sisälläsi itsestäsi.

Aitous ei voi olla ulkopuolisen määritelmä, koska jokainen määrittelee toiset vain oman kokemuksensa ja olemuksensa kautta. Määritellessäsi jotakuta toista määrittelet oikeastaan itseäsi. Määritelmälläsi tuot näkyväksi sisäisen ajatuksen itsestäsi. Ehkä sellaisen, jota et tiennyt olevan olemassakaan, mutta joka pääsee esiin, kun arvotat tai määrittelet muita.

Toinen ihminen on meille aina peili. Kohtaamiset ovat lahjoja, joiden avulla opit tuntemaan itseäsi paremmin. Joskus saat toisilta oivalluksia suoraan, kun juttelet. Mutta toisinaan saat parhaimman lahjan, juuri niistä kaikkein hankalimmista kohtaamisista. Kun kerrot jälkikäteen tapahtumasta jollekin toiselle, niin tarkkaile kuinka määrittelet tuon toisen. Määritelmä harvoin on ihan yksi yhteen itsesi kanssa, mutta saat siitä aina arvokasta tietoa siitä, kuinka ajattelet myös itsestäsi.

Minusta aitous on myös olemisen tila. Aitous on sitä, että on rehellinen itselleen ja varsinkin tunteilleen. Aitous on sitä, että oppii tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Vasta hyväksyminen luo maaperän muutokselle, jos sellaiselle vielä on tarvetta.

Edellisessä postauksessani kirjoitin paluusta olemaan se, joka olit lapsena. Ja tavallaan siitä on kyse myös aitoudessa. Paluusta alkuperäisyyteen ja omintakeisuuteen, mutta tuo paluu edellyttää sitä, että uskallat tutustua itseesi.

Lapsena olimme rehellisiä tunteillemme, sallimme niiden olla, tulla ja mennä. Emme kiinnittyneet niihin, emme jääneet vellomaan niihin ja varsinkaan emme syyttäneet niistä koskaan muita.

Miten on sinun tunteidesi laita tällä hetkellä, sallitko niiden olla, tulla ja mennä? Katsotko niiden olevan vain omalla vastuullasi? Ovatko tunteesi vapaat olemaan, tulemaan ja menemään?

Millainen koet olevasi aidoimmillasi?

Muistele millainen olit lapsena. Mitä sinulle on kerrottu lapsuudestasi? Mitä itse muistat lapsuudestasi? Miten olet tulkinnut niitä valokuvia, joita olet nähnyt itsestäsi.

Oletko nyt sellainen? Haluaisitko olla?

Aina ei tarvitse muuttua, aina ei tarvitse palata entiseen ollakseen aito.

Ehkä juuri sinä olet aito juuri sellaisena kuin olet nyt.

Minulle aitous ei ole mitään ulkoista. Minulle enemmän tai vähemmän aito ei ole meikkaamaton ihminen, minulle enemmän tai vähemmän aito ei ole treenaamaton ihminen. Minulle aitoutta ei ole hymyileminen tai hymyilemättömyys eikä luomuruuan syöminen tai syömättömyys.

Minulle aitoutta on sisäinen olemus ja se kuinka näkyvä toinen uskaltaa sen antaa olla. Kuinka sinut itsensä kanssa joku on, se määrittelee minulle tuon henkilön aitouden.

Kiitos siis niille ihmisille, jotka toivat tämän aitous asian eteeni. Nyt olen piirun verran lähempänä ymmärrystä ja ehkä sitä kautta omaa aitouttani.

Sirpa – matkalla kohti aitoa itseä

www.enchantedlife.fi

Kirjoita kommentti