Enchanted Life

Yksi energia – ykseys

Yksi energia – ykseys

Tuomitsemisen sietämätön keveys

Valo ja varjo. Hyvä ja paha. Valkoinen ja musta. Rakkaus ja pelko.

Kaikki yhden ja saman energian eri olemuspuolia. Kumpikaan ei toistaan parempi, mutta voi miten helppoa onkaan asettaa tuomisemisen saappaat jalkaan ja arvottaa energiaa omien mieltymystemme mukaan.

Aikoinaan sain pohdittavakseni lauseen; ”myös positiivisuus on tuomitsemista.” Voin kertoa sinulle, että pohdin tuota lausetta kauan. Vuosia.

Samoihin aikoihin kuulin myös lauseen: ”kaikki tiet vievät perille.” Pohdin sitäkin kauan. Vuosia.

Minun ei niinkään tarvitse ymmärtää tai tietää älyllisesti mitä jokin asia tarkoittaa. Minun täytyy kokea. Ja niin sain koettavakseni nuo molemmat lauseet. Jotta oivaltaisin.

Seuraavassa postituslistassa kerron sinulle oivallukseni valosta ja varjosta. Liityhän mukaan.

Kokemuksen käsittämätön voima

Ja oikeastaan juuri tämä, että minun täytyy kokea asiat, jotta voin ne sisäistää auttoi minua ymmärtämään noiden molempien lauseiden sisältämän lahjan. Minun täytyy kokea itse asiat ennen kuin voin kertoa niistä muille. Minun täytyy kokea ne asiat, joita ohjaan tai opetan.

Se, että olen valinnut itselleni kokemuksen polun, on minulle samalla sekä siunaus että rasite. Ja tämä oivallus sai minut käsittämään, että siunaus ja rasite ovat yhtä ja samaa energiaa. Ainoastaan minä arvotan tuon saman energian joskus siunaukseksi ja joskus mitä suurimmaksi rasitteeksi. Energia ei silti muutu. Vain minä tuomitsen tuon energian vastaamaan mielialojani ja tunteitani, sillä nimenomaisella hetkellä.

Ei ole olemassa pahuutta

Totta. Lauseen syvimmässä merkityksessä.

Jokainen meistä arvottaa energian omien arvojensa, kasvatuksensa, kokemuksensa ja uskomustensa pohjalta. Hyvän ja pahan olemassaolo opetetaan meille jo varhain. Mutta syvimmiltään ei ole kuin yksi ja sama energia, ja sen eri olemus- tai kokemuspuolet ja se miten me ne arvotamme.

Se mihin kiinnität huomiosi, lisääntyy

Millaisessa maailmassa haluat elää? Kiinnitä siis huomiosi niihin asioihin, ihmisiin, tapahtumiin ja tunteisiin, jotka vahvistavat unelmamaailmasi olemassa oloa ja jätä huomiotta muut.

Jos vastustat jotakin, niin silloin annat energiasi tuolle asialle ja se voimistuu. Siksi monet minua viisaammat ovat sanoneet : ”marssi rauhan puolesta, älä sotaa vastaan.”

Psykologiassa on tehty testejä, jossa yhdelle koeryhmälle annetaan positiivista huomiota ja kannustusta, toiselle ryhmälle annetaan moitteita ja vähättelyä ja yksi ryhmä jätetään kokonaan huomiotta. Minkä ryhmän tulokset paranevat? Entä minkä laskevat?

Kokonaan huomiotta jätetyn ryhmän tulokset heikkenevät valtavasti ja molempien kahden muun ryhmän tulokset kohenevat. Miksi?

Koska se mille annetaan energiaa, millaista energiaa tahansa se vahvistuu. Miksi?

Koska on olemassa vain yksi energia, joka reagoi vahvistavaan energiaan, arvotammepa me tuon energian sitten mielessämme positiiviseksi tai negatiiviseksi.

Huomio, olipa se millaista tahansa, on aina vahvistavaa energiaa.

Valinnan vapaus

Vapaa valinta. Huomion antaminen asioille, ihmisille ja tapahtumille.

Vihdoin, kokemusteni avulla, ymmärsin nuo vuosien takaiset lauseet.

Mitä, jos vain lakkaisin arvottamasta asioita hyviin tai huonoihin? Mitä, jos tapaamani ihmiset olisivat ennemminkin kohtaamisen kuin arvottamisen ja lokeroimisen arvoisia?

Mitä, jos löytäisin takaisin sen lapsenomaisen uteliaisuuden, joka minulla lapsena oli?

Sadepäivä ei ollut huono tai hyvä, se mahdollisti erilaisia asioita koettavakseni kuin aurinkoinen päivä, joka sekään ei ollut hyvä tai huono. Jokainen päivä teki minut iloiseksi.

Ruoka ei ollut hyvää tai pahaa, se oli ruokaa, joka ravitsi ja antoi energiaa. Se antoi mahdollisuuden yhdessäoloon perheen kanssa. Joskus ruokaa oli vain vähän, joskus runsaammin, mutta aina ruokailuhetki teki minut iloiseksi.

Oli hetkiä, jolloin olin surullinen ja itkin. Mutta surullisuuskaan ei ollut hyvää tai huonoa, se oli kokemus. Tunne.

Lapsena uskalsin ja osasin kokea kaikki tunteeni täysillä. Samaan pyrin nyt. Tuntemaan täysillä, aina. Arvottamatta tunnettani hyväksi tai pahaksi. Harjoittelen olemaan läsnä tunteilleni.

Kaikki tiet vievät perille

Niinpä. Kaikki tiet vievät perille. Voit arvottaa asioita ja elää elämääsi arvioidesi mukaan. Voit kiinnittää huomiosi vain negatiivisiin asioihin ja tulet päätymään juuri sinne mihin sinun on tarkoituskin päästä.

Voit kiinnittää huomiosi vain positiivisiin asioihin ja tulet päätymään juuri sinne mihin sinun on tarkoituskin päästä.

Tai voit keskittyä olemaan läsnä itsellesi, elämällesi, kaikelle. Keskittyä kokemaan elämäsi lapsen silmin, synnynnäisen avoimuuden ja uteliaisuuden kautta.

Valinta on sinun.

Oletko jo liittynyt postituslistalleni? Voit tehdä sen täällä.

The voice of your own truth

Voice of your truth – Oman totuutesi ääni

.

Kiitokseksi liittymisestäsi saat lahjaksi kivan leikkimielisen testin siitä ohjaako elämääsi keho, mieli vai tunteet. Postituslistallani saat ajankohtaisimmat tiedot ensimmäisten joukossa ja pääset lukemaan syvällisimpiä pohdintojani, niitä, joita en julkaise missään muualla samanlaisena. Tervetuloa mukaan.

2 kommenttia

  1. Marika 7.7.2019 klo 21:07

    Minä olen myös viimeaikoina muistellut paljon lapsuutta ja sitä, miten lapsena osasin olla aito ja tuntea, kokea ja toteuttaa asioita avoimena ja koin olevani vapaa. Jossain kohtaa aikstuessani loin tietyt raamit, mitä noudattaa ja lapsuuden ilo, uskallus, kyky nähdä ja kokea piilotin jonnekin ja asiat eivät enää tuntuneet niin aidoilta ja värikkäiltä. Ajatus, että aikuisena pitäisi olla jollain tavalla erilainen, tehdä adiat tietyllä tavalla, tuntea tietyllä tavalla.
    Kirjoitit hyvin näistä tunteista ja siitä, että me voimme poistaa ne raamit ja saada se sama kokemuskykymme kuin lapsena. Aidon tässä hetkessä olemisen taidon, aidon kyvyn tuntea elämän asiat hyvinä, kokea elämä seikkailuna.
    Kiitos Sirpa.

    • Sirpa 8.7.2019 klo 05:34

      Kiitos Marika! Ihanaa kuulla, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia ja tunteita. Kohti lapsenomaista iloa siis!

Kirjoita kommentti